Bernhard Rust

Karl Josef Bernhard Rust (30. syyskuuta 1883 Hannover – 8. toukokuuta 1945 Berne) oli saksalainen kansallissosialistinen poliitikko, joka toimi Saksan opetusministerinä vuosina 1934–1945. Rustin isä oli puuseppämestari. Rust opiskeli vuosina 1904–1908 germanistiikkaa, klassista filologiaa, taidehistoriaa ja musiikkia Münchenin, Berliinin, Göttingenin ja Hallen yliopistoissa. Hän oli vuosina 1909–1930 lukionopettajana Hannoverissa, poikkeuksena vuodet 1914–1918, jolloin hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan. Rust sai sodan aikana luutnantin arvon ja hänet palkittiin rautaristillä. Hän haavoittui taistelussa päähän, minkä on väitetty vaikuttaneen pysyvästi hänen henkiseen tasapainoonsa. Rust liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen (NSDAP) vuonna 1922. Hän oli vuosina 1925–1940 puolueen Etelä-Hannoverin–Braunschweigin puoluepiirin johtaja eli Gauleiter. Hän johti vuodesta 1929 NSDAP:n edustajaryhmää Hannoverin maapäivillä ja hänet valittiin syyskuun 1930 vaaleissa Saksan valtiopäiville. Hän oli joutunut eroamaan opettajanvirastaan maaliskuussa 1930, kun häntä epäiltiin seksisuhteesta oppilaansa kanssa. Kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa Rust nimitettiin huhtikuussa 1933 Preussin osavaltion kulttuuriministeriksi ja 1. toukokuuta 1934 Saksan tiede-, opetus- ja kansanvalistusministeriksi. Rust yhtenäisti Saksan koululaitoksen ja opettajainkoulutuksen kansallissosialistisen ideologian mukaisiksi. Saksan yliopistoista erotettiin yli tuhat poliittisesti ei-toivottua tai rodultaan ”ei-arjalaista” tutkijaa. Voimakkaan puhdistuksen kohteeksi joutui varsinkin Göttingenin yliopisto, josta erotettiin juutalaisia ja vasemmistolaisia, joukossa maailmankuulut tiedemiehet Albert Einstein ja Fritz Haber. Rustin aloitteesta tulevan puolue-eliitin kouluttamista varten perustettiin nimellä Nationalpolitische Erziehungsanstalten tunnettuja SS:n valvomia erikoiskouluja, joihin valikoitiin oppilaiksi poliittisesti valveutuneita, hyväkuntoisia ja ”puhdasrotuisia” nuoria. Rustin asema NSDAP:n johdossa heikkeni 1930-luvun jälkipuoliskolta alkaen, mutta hän säilytti opetusministerin tehtävän aina natsivallan kukistumiseen saakka. Hän vajosi myöhempinä vuosinaan masennukseen ja alkoholismiin. Hän teki itsemurhan ampumalla Saksan antautumispäivänä 8. toukokuuta 1945.